Hyvät ideat syntyvät yhdessä: Eeva Lehtineva kehittää osallisuutta Yhteisessä pöydässä

Vantaan seurakuntayhtymän osallisuuskoordinaattorina työskentelevä Eeva Lehtineva on ollut mukana Yhteisen pöydän yhteisötyössä sen alusta lähtien, pian 11 vuoden ajan. Vuosien varrella hänen roolinsa organisaatiossa on muuttunut, mutta punainen lanka on säilynyt: ihmisten toimijuuden, osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistaminen ruoka-avun kentällä. 

Konseptin rakentamisesta osallisuuden kehittämiseen 

Yhteisen pöydän alkuvaiheessa Eeva oli mukana käynnistämässä ja kehittämässä koko konseptia. Myöhemmin työ painottui pysyvämmän toimintamallin rakentamiseen ja yhteisötyön osaamisen vahvistamiseen. Nykyisin hänen työnsä muodostuu useista toisiinsa kytkeytyvistä kokonaisuuksista.

Eeva koordinoi ja kehittää osallisuuteen liittyviä prosesseja, rakentaa moniammatillisia verkostoja ja vahvistaa eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Yksi työn keskeisistä tavoitteista on kehittää ruoka-apua suuntaan, jossa kyse ei ole ainoastaan ruoan jakamisesta, vaan samalla ihmisten osallisuuden, oman toimijuuden ja yhteisöön kuulumisen vahvistamisesta. 

Tärkeä osa työtä ovat myös yhteisövalmennukset. Eeva suunnittelee, toteuttaa ja kehittää valmennuksia erilaisiin tarpeisiin sekä kouluttaa uusia yhteisövalmentajia. Lisäksi hän osallistuu Yhteisen pöydän konseptin kehittämiseen ja haastavien yhteisötyön tilanteiden ratkaisemiseen. Työhön kuuluu myös vaativien reklamaatio- ja ristiriitatilanteiden selvittämistä sekä toimintatapojen kehittämistä niistä saadun tiedon pohjalta. 

Työpäivät ovatkin harvoin samanlaisia. Päivään voi mahtua verkostotapaamisia, kouluttamista, suunnittelua, ihmisten kohtaamista tai käytännön ongelmatilanteen ratkaisemista. Konkreettinen arki ja pidemmän aikavälin kehittämistyö kulkevat jatkuvasti rinnakkain. 

Ennaltaehkäisevä työ vei mukanaan 

Taustaltaan Eeva on sosiaali- ja kriisityön ammattilainen. Hän on työskennellyt seurakuntatyössä muun muassa perhetyön diakonina sekä väkivallan ehkäisyn asiantuntijatehtävissä kriisikeskuksessa ja poliisin sosiaalityössä. Työuran aikana mukaan ovat tulleet yhä vahvemmin myös kehittäminen, kouluttaminen ja yhteisöjen rakentaminen. 

Aiemmista kokemuksista syntyi kiinnostus siihen, miten vaikeisiin elämäntilanteisiin voitaisiin vaikuttaa ennaltaehkäisevästi ja miten ihmisille voitaisiin luoda mahdollisuuksia vaikuttaa itse omaan elämäänsä ja ympäristöönsä. Sama kysymys kulkee mukana Eevan nykyisessä työssä. 

”Toimijuuden ja osallisuuden vahvistaminen on minulle punainen lanka. Kaikki prosessit, joissa näkee ihmisen saavan omaa elämäänsä enemmän hallintaan, tuntuvat palkitsevilta.” 

Eevalle on tärkeää, ettei toimintaa rakenneta vain ihmisille vaan yhdessä heidän kanssaan. Ammattilainen ei silloin ole toiminnan keskipisteessä, vaan pikemminkin mahdollistaja ja fasilitaattori: hänen tehtävänään on luoda tilaa ihmisten omalle osaamiselle, osallistumiselle ja yhteiselle tekemiselle. 

Kun ihmiset ja yhteisöt ottavat tilan omakseen

Yhteisövalmennuksissa Eevalle palkitsevia ovat hetket, jolloin ryhmä alkaa toimia yhdessä ja osallistujissa syntyy innostusta ja uusia oivalluksia. Valmennuksen aikana voi parhaimmillaan nähdä, kuinka osallistujan näkökulma avartuu ja hän löytää uusia tapoja tarkastella omaa tilannettaan ja mahdollisuuksiaan. 

Sama ilmiö näkyy Eevan työssä yhteisövalmennuksia laajemminkin. Parhaita onnistumisia ovat tilanteet, joissa aluksi tarvitaan paljon ammattilaisen tukea ja koordinointia, mutta vähitellen ihmiset ja verkostot alkavat itse kantaa toimintaa. Toiminta ei jää yhden työntekijän varaan, vaan siitä tulee yhteistä. 

Erityisen merkityksellistä on nähdä ihmisen siirtyvän avun vastaanottajan roolista aktiiviseksi toimijaksi. 

”Osallisuus ei tarkoita minulle sitä, että ammattilaiset järjestävät ihmisille mahdollisuuden osallistua valmiiksi suunniteltuun toimintaan. Parhaimmillaan ihminen huomaa, että minulla on tässä merkitystä, minulla on osaamista ja minä voin vaikuttaa.” 

Ratkaisuja etsitään yhdessä 

Yhteistyökumppanit ottavat Eevaan yhteyttä hyvin erilaisissa tilanteissa. Joskus kyse on konkreettisesta ruoka-apuun liittyvästä kysymyksestä, toisinaan tarvitaan yhteistä pohdintaa, koulutusta, verkoston kokoamista tai kokonaan uuden toimintatavan rakentamista. 

Yhteyttä otetaan myös silloin, kun asiat ovat menneet solmuun. Haastavissa tilanteissa Eevan tehtävänä on auttaa eri osapuolia hahmottamaan kokonaisuutta, löytämään yhteistä suuntaa ja rakentamaan ratkaisuja eteenpäin pääsemiseksi. 

Juuri verkostomainen työskentely on hänen mukaansa yhä tärkeämpää. Ruoka-avun ja diakonian toimintaympäristö muuttuu, eikä monimutkaisiin kysymyksiin yleensä löydy ratkaisuja yhden organisaation sisältä. 

Ruoka-apua ilman leipäjonoajattelua 

Tällä hetkellä Eevan työssä korostuu toimintakulttuurin kehittäminen muuttuvassa toimintaympäristössä. Ruoka-avun ja diakonian kentän muuttuessa on samalla pohdittava, millaiset toimintatavat vahvistavat tulevaisuudessa ihmisten osallisuutta ja toimijuutta. Eeva kehittää tähän liittyviä malleja ja koulutuksia yhdessä eri toimijoiden kanssa. 

Tänä syksynä yksi konkreettinen kehittämisen kohde on nuorten aseman tukeminen yhteisövalmennuksen keinoin. Ruoka-avun kentällä puolestaan etsitään toimintamalleja, joissa hävikkiruoan ympärille voisi rakentua samanaikaisesti apua, yhteisöllisyyttä ja ihmisen omaa valinnan mahdollisuutta. 

Eeva toivoo, että tulevaisuudessa ruoka-apu nähtäisiin nykyistä laajemmin. 

”Toivoisin, että ruoka-avun malli saisi hieman toisenlaisen leiman kuin leipäjono. Ruoka-apu olisi osallisuuden ja toimijuuden mahdollistaja.” 

Ruoka voi olla asia, jonka äärelle ihminen aluksi tulee. Parhaimmillaan sen ympärille syntyy kuitenkin yhteisöjä, kohtaamisia, tekemistä ja mahdollisuuksia vaikuttaa. Tällöin asiakas ja ammattilainen eivät asetu yksiselitteisesti autettavan ja auttajan rooleihin, vaan ratkaisuja voidaan rakentaa rinnakkain. 

Eevan ajattelun voisi tiivistää yhteen periaatteeseen: ihmistä ei nähdä toiminnan kohteena tai avun tarvitsijana, vaan ihmisenä, jolla on osaamista, voimavaroja ja annettavaa myös muille. 

Yhteisöruokailuun Alexander Stubb 

Jos Eeva saisi kutsua kenet tahansa Yhteisen pöydän yhteisöruokailuun, valinta voisi osua tasavallan presidentti Alexander Stubbiin. Presidentti on aiemminkin rohkeasti hypännyt erilaisiin pöytiin, ja Eeva toivoo, että yhteisöruokailun ovet olisivat avoinna kaikille asemasta riippumatta. 

”Toivon, että Yhteinen pöytä olisi ennen kaikkea positiivinen kuvio – sellainen, jossa kenelle tahansa mukaan tulevalle avautuisi uusia mahdollisuuksia ja jonka tukemiseen löytyy pelimerkkejä yhteiskunnan eri tasoilta.”